Luokkakuvassa on 25 oppilasta. Heistä 9 on tummaihoisia, 6 kaukaisesta idästä tullutta ja loput näyttävät useamman polven suomalaisilta mutta heistä viidellä on venäläinen tai virolainen sukunimi. Kansainvälisen koulun neljännen luokan luokkakuva? Ei, vaan arkista arkea itähelsinkiläisen lähiön tavallisessa lähikoulussa. Mainittakoon että luokkaan on integroitu kaksi erityistä tukea vaativaa oppilasta, ja joukossa on myös muutama muuten vaan vili tai vilmiina vilperi. Tilanne on luonnollisesti haastava niin oppilaille, opettajille kuin avustajillekin joita tällaisellä luokalla ja tällaisessa koulussa ymmärrettävästi tarvitaan keskivertoa enemmän. Oppilaille tilanne on moninainen, he oppivat että erilaisuus monissa muodoissaan on luonnollinen asia, ja toisaalta he joutuvat oppilasaineksen monipuolisuudesta johtuen työskentelemään itsenäisemmin mikä tuottaa vaikeuksia monille. Omana peruskouluaikanani n. 35 vuotta sitten luokassa saattoi olla yksi suomenruotsalainen ja muut täysin ja yksinomaan useamman polven suomalaisia. Erikoista oli jo se että yksi luokan 25:stä oppilaasta (tässä asiassa ei siis suurempia muutoksia) kävi ortodoksisessa uskonnonopissa ja pari kolme oppilasta siveysopissa, nykyisessä elämänkatsomustiedossa. Ensimmäiset tummaihoiset ihmiset näin ollessani viidennellä luokalla peruskolussa eli n. 11 vuotiaana (siihen maailmanaikaan ei myöskään matkusteltu niin tiuhaan kuin monet nykyään tekevät). Kouluuni tuli ’’esiintymään’’ ja elämästään kertomaan afrikkalainen perhe, ja jo juhla/jumppasaliin esitystä kuulemaan mennessämme pohdimme luokkatovereideni kanssa mahtavatko ’’ne olla oikeita n........ä’’, kuten siihen aikaan sanottiin. Sittemmin on maailma muuttunut paljon. Omat lapseni kasvavat tiettyyn kansainvälisyyteen automaattisesti, koululuokat näyttävät erilaisilta, matkailu on yleisempää ja helpompaa ja yleinen ilmapiiri toinen niin hyvässä kuin pahassakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti