Mitä aikuisuus on? Onko se pysyvä olotila vai jatkuvaa muutosta? Miksi jotkut vaikuttavat luontevimmilta aikuisen roolissa kuin toiset? Miksi aikuisuus on minulle niin vaikeaa?
Olen koko niin sanotun aikuisikäni ihaillut ihmisiä jotka on kuin tehty aikuisiksi. He pystyvät luontevasti kantamaan vastuuta, tekemään päätöksiä ja antamaan hyvän ja luotettavan vaikutelman. He eivät varmasti sotke omiaan eivätkä muiden asioita.
Omalta kohdaltani voin sanoa että en vieläkään koe olevani aikuinen, etenkin päätösten tekeminen ja vastuun kantaminen on todella vaikeaa. Todennäköisesti ystäväni ja tuttavani eivät tätä asiaa allekirjoittaisi, mutta omana kokemuksena tunne on voimakas. Oman ’’aikuisaikani’’, reilut 20 vuotta olen elänyt jatkuvan muutoksen tilassa, nyt jo onneksi hieman aikuisempana kuin vaikkapa 25 vuotiaana. Mietin jatkuvasti mitä muut ajattelevat ja ennen kaikkea mitä vanhempani tästä tai tuosta sanovat! Tällaisesta seuraa tietenkin se että oma elämä jää elämättä koska rohkeus ei riitä.
Olen usein ajatellut että 18 vuoden ikä on aivan liian alhainen aikuisuuden vastuulle ja velvollisuuksille, ja usein myös aikuisuuden iloillekin. Tuntuu kohtuuttomalta vaatia näin nuorilta aikuista otetta elämään etenkin kun tuntuu ettei itsekään pysty aikuisuuden ’’vaatimuksia’’ täyttämään. Miksi joku jää Peter Paniksi ja toisesta tulee Aikuinen? Onko syynä kasvatus, perimä, horoskooppimerkki vai mikä? Ja kannattaako Peter Panin pyrkiä Aikuiseksi (tai Aikuisen Peter Paniksi)?